Monet ihmiset saattavat tuntea olonsa epämukavaksi, jos he näkevät verta, hämähäkkejä tai korkeita paikkoja. Jos pelko on niin voimakas, että se estää elämästä toivottua elämää, sitä kutsutaan erityisfobiaksi. Tarjolla olevat hyvät hoitomuodot voivat parantaa useimmat niistä.
Erityisfobiassa henkilöllä on liioiteltu ja jatkuva pelko jotakin kohdetta tai tilannetta kohtaan. Kun hän tulee kosketuksiin kohteen tai tilanteen kanssa reaktiona voi olla ahdistus, voimakas epämukavuus tai paniikki. Jonkin epämiellyttävyyden kokeminen ei merkitse fobiaa. Jos nähdään paljon vaivaa pelon välttämiseksi, ja se myös haittaa elämää, se voi olla fobia.
Erityisfobiat kehittyvät usein aikaisin elämässä, ennen kymmenvuotispäivää. Poikkeuksena on erityisiin tilanteisiin kohdistuva pelko, joka kehittyy usein murrosiän jälkeen. Fobian kehittyminen voi riippua geeneistä ja perustuu synnynnäiseen pakenemis- tai taistelukäyttäytymiseen. Selviytyäksemme opimme tuntemaan pelkoa ja reagoimaan joihinkin, meille ehkä vaarallisiin asioihin. Fobiassa toiminto on mennyt liian pitkälle.
Erityisfobioita on erityyppisiä. Jollakin voi olla eläinfobia, jolloin hän pelkää valtavasti esimerkiksi käärmeitä, hämähäkkejä, rottia tai koiria. Jonkun fobia kohdistuu luontoilmiöihin kuten korkeisiin paikkoihin, ukonilmaan tai veteen. Toinen fobia voi kohdistua erityisiin tilanteisiin ja ahtaisiin paikkoihin (klaustrofobia). Silloin kammo voi kohdistua oloon hississä tai lentokoneessa. Eräs fobian muoto on hematofobia (veri) tai tukehtumis- tai oksentamispelko. Hematofobiassa veri voi aiheuttaa pyörtymisen. Fobioita esiintyy useammin naisilla kuin miehillä. Useimmilla foobikoilla on vähintään kaksi fobiaa.
Fobiaan liittyvä pelko voi asettaa monia esteitä arkielämälle. Välttely voi vaikeuttaa sekä sosiaalista kanssakäymistä että työelämää. Käärmefobia voi esimerkiksi merkitä, ettei pelätä vain käärmeen kohtaamista vaan myös sen näkemistä televisiossa tai kuvassa. Se voi vaikeuttaa luonnossa oleskelua ja äärimmäistapauksissa ei pystytä lähtemään kodista.
Eri fobioita hallitsevat eri tunteet. Käärmefobia voi esimeriksi merkitä ällötystä ja välttelyä sen takia. Hematofobiassa pelätään pyörtymistä. Silloin vältellään esimerkiksi hammaslääkärillä tai lääkärillä käyntejä, eikä saada tarvittavaa hoitoa.
Kaikkia erityisfobioita ei tarvitse hoitaa. Se riippuu rajoitusten laajuudesta. Apua on haettava, jos johonkin kohdistuva pelko on pitkään niin voimakas, että se muodostaa esteen elämälle. Hoidon avulla fobiat parantuvat usein täysin. Hoitamattomat fobiat säilyvät usein.
Apua saa ottamalla yhteyttä terveyskeskukseen. Toinen mahdollisuus on kääntyä suoraan kognitiivisen käyttäytymisterapeutin puoleen. Jos fobia estää hakeutumasta hoitoon, kuten esimerkiksi hammashoitoon, on hyvä kääntyä hoidonantajan puoleen, joka usein tietää hyvin, mistä apua voi saada.
Faktantarkistaja: Robert Sigström, psykiatrian erikoislääkäri ja dosentti.
Muokattu viimeksi 15.12.2023