Puolet pitkäaikaissairaista ovat sitä psyykkisen sairaalloisuuden takia. Se puolestaan johtuu useimmiten stressistä. Jos stressi on jatkunut pitkään ilman palautumismahdollisuutta, vaarana on kehittää väsymysoireyhtymä. Se on tila, josta parantuminen voi viedä pitkän ajan, ja jonka varoitusmerkit on otettava tosissaan.
Väsymysoireyhtymä on syvä fyysinen ja psyykkinen uupumustila, jonka pitkäaikainen stressi ilman riittävää palautumista on aiheuttanut. Väsymysoireyhtymää voidaan kuvata kolmessa vaiheessa.
Riskivaiheetta leimaavat fyysiset ja psyykkiset vaivat kuten keskittymisvaikeudet, paniikkitunteet, jännityssäryt niskassa ja selässä sekä muut rasitusoireet, mutta arkielämä toimii yhä. Töissä tai kotona käydään taistelua kasaantuneiden stressitekijöiden käsittelemiseksi. Uni on usein levotonta, pinnallista ja lyhytaikaista. Väsymys, muistamattomuus ja muut oireet tulevat hiipien ja lisääntyvät pikkuhiljaa. Lepo, vapaa-aika, ystävät ja harrastukset siirretään ehkä syrjään. Mitä väsyneemmältä ja keskittymättömämmältä tuntee itsensä, sitä enemmän on ponnisteltava ja tarkistettava kolminkertaisesti, ettei mikään jäänyt huomiotta.
Itse oireet voivat monien kohdalla herättää levottomuutta ja toimia stressilähteenä. Riskivaiheessa on yleistä hakeutua hoitoon yksittäisten oireiden takia. Ne voivat esimerkiksi olla toistuvia infektioita, lihassärkyjä, uniongelmia ja muuta, mitä ei heti yhdistetä liialliseen stressiin. Mutta monet muuttavat elämäntyyliään ymmärtäessään asiayhteyden.
Jos tilanne ei muutu, se voi pahentua ja tulla akuutiksi. Se tapahtuu usein nopeasti ja äkkiä, minkä johdosta puhutaan loppuun palamisesta. Akuuttivaihe voi kestää joitakin viikkoja. Sängyn jättäminen, selkeästi ajatteleminen tai keskittyminen voi olla mahdotonta. Kyky tehdä useita asioita samanaikaisesti katoaa. Epätoivoa ja paniikkia voi esiintyä, mikä voidaan tulkita virheellisesti ahdistussairaudeksi tai masennukseksi.
Kun pikkuhiljaa päästään jaloilleen, voi väsymystä, stressiherkkyyttä, keskittymis- ja muistivaikeuksia esiintyä yhä. Mitä pitemmälle toipuminen edistyy, sitä paremmin arkiaskareista selviydytään. Väsymysoireyhtymä tuo useimmiten mukanaan lisääntyneen stressiherkkyyden vielä silloinkin, kun muut oireet ovat kadonneet.
Jos oikeaa apua saadaan ajoissa ja toipumisresurssit ovat riittäviä, väsymyksestä voi usein toipua täysin ja tulla lähes oireettomaksi. Yleisin malli toipumisen aikana on, että fyysinen energia palautuu ensimmäisenä, kun taas muisti- ja keskittymisongelmat, stressi- ja vaatimusherkkyys vievät pitemmän ajan. Useimmat vaikeaan väsymysoireyhtymään sairastuneet paranevat huomattavasti ajan myötä, mutta voivat vaihtelevassa määrin tunnistaa oireita vielä monen vuoden päästä.
Syy useimpien stressiin sairastuneiden kohdalla on huono työympäristö. Usein kysymys on epätasapainosta vaatimusten ja resurssien välillä, esimerkiksi hoitoalalla, koulussa ja hoivatyössä työskentelevien kohdalla.
Useimmiten sairastuu henkilö, jonka ei luultu sairastuvan. Hän on usein sitoutunut ja hyvä työssään, ottaa paljon vastuuta kotona ja asettaa muiden tarpeet omiensa edelle. 80 prosenttia sairastuneista ovat naisia.
Vakuutuskassan mukaan stressiperäisen sairausloman riski kasvaa merkittävästi, jos ei koe työtilanteen ja sosiaalisen tuen tai tunnustuksen ja arvostuksen olevan hallinnassa.
Kehon varoitusmerkkien huomioiminen ja aikaisen avun saaminen on tärkeää. Jos on vaarassa sairastua stressiperäiseen sairauteen, on syytä hakea apua terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta. Lääkäri tutkii kehon ja kuuntelee kertomusta vaivoista. Verikokeita otetaan muiden sairauksien poiskarsimiseksi.
Useimmat väsymysoireyhtymään sairastuneet toipuvat, vaikka se voi viedä aikaa ja jäljelle jää lisääntynyt stressiherkkyys. Uusiutumisvaara on myös olemassa. Toipumisen mahdollistaminen saattaa vaatia työmäärän vähentämistä tai sairauslomaa. Rentoutusharjoitukset, liikunta ja hyvä uni voivat auttaa samoin kuin vaatimustason alentaminen, ajan varaaminen ystäville ja perheelle sekä sellaisten asioiden tekeminen, joista nauttii.
Hoito voi koostua keskustelu- ja fysioterapiasta, jossa harjoitellaan tunnistamaan stressin merkit kehossa samalla, kun annetaan työkaluja stressin ymmärtämiseen ja käsittelemiseen.
Faktantarkistaja: Walter Osika, dosentti, Karoliinisen instituutin sosiaalisen kestävyyskeskuksen päällikkö. Sisätautien, kardiologian ja psykiatrian erikoislääkäri, Tukholman alueen ylilääkäri.
Muokattu viimeksi 9.1.2024