Stressi on luonnollinen reaktio tilanteissa, jotka koemme uhkaavina tai haastavina. Emme saa unohtaa, että tarvitsemme myös palautumista. Tämän hetken 24-tunnin yhteiskunnassa se ei aina ole itsestään selvää, mikä on tehnyt stressistä kansanterveysongelman. Tärkeintä on jarruttaa ajoissa, minkä takia stressin merkit on tarpeellista tunnistaa.
Stressi merkitsee, että aivot ja koko keho mobilisoidaan uhkaa vastaan. Voidaksemme paeta tai puolustautua sydän lyö tiheämmin ja aineenvaihdunta mukautuu siten, että lihakset saavat helposti saatavilla olevaa energiaa. Aistit terästyvät, kun aivot keskittyvät täysin uhkaavasta tilanteesta pääsemiseen.
Ihmisen reaktio stressiin on ollut kivikaudelta lähtien toiminnallinen ja välttämätön eloon jäämiseksi. Ilman sitä esi-isämme eivät olisi selviytyneet erämaan vaaroista. Vielä tänäänkin keho uskoo usein, että stressi vaatii pakoa tai taistelua. Se voi olla ongelmallista nykymaailmassa, missä stressi usein on pikemminkin vakio. Stressireaktiosta voi tulla krooninen ja vahingollinen silloin, kun stressi valtaa meidät, emme saa ajoissa aikaa palautumiselle, ja koemme, ettemme pysty käsittelemään uhkaa.
Kuinka paljon ja millaista stressiä henkilö pystyy käsittelemään, on yksilöllistä. Työmäärä, yksityiselämä, elämäntyyli, ikä ja terveys vaikuttavat siihen. Jos joku kokee vähemmistöaseman aiheuttamia paineita, hänellä on neuropsykiatrisia toimintarajoitteita tai vaikea taloudellinen tilanne, stressialttius saattaa olla hyvinkin korkea. Stressin ilmentymät eroavat miesten ja naisten välillä. Tytöt ja naiset raportoivat enemmän stressiä ja ovat suuremmassa määrin sairauslomalla stressiperäisten terveyshaittojen johdosta.
Stressi merkitsee suurta energiatason nousua koko kehossa, ja voi sen takia antaa monia ja vaihtelevia oireita. Krooniselle stressille on ominaista ahdistuneisuus, alakuloisuus, unihäiriöt, muistihäiriöt, keskittymisvaikeudet, äkkipikaisuus sekä jopa vatsavaivat ja lihassärky. Stressin muita merkkejä on, että henkilö alkaa tupakoida tai juoda enemmän, syödä lohdukseen tai käyttää unilääkkeitä.
Toipuminen tarkoittaa rentoutumista ja kehon käyttämän energian täydentämistä. Ilman toipumista väsymme, ja monet menevät aamuisin töihin tai kouluun ilman energiaa, jota heidän hyvinvointinsa vaatii. Jos rasituksesta tulee liian suuri ja pitkäaikainen ilman riittävää aikaa toipumiseen, riskinä on sairastua väsymysoireyhtymään. Siksi on hyvin tärkeää kuunnella kehon merkkejä ja jarruttaa ajoissa.
Työnantajan tehtävänä on huolehtia hyvästä työympäristöstä ja kohtuullisesta työtaakasta. Työympäristövirastolla on vuodesta 2016 lähtien ollut ohje, joka määrittelee työnantajan velvollisuudet.
Stressiperäisen rasituksen jälkeen tarvitsemme lepoaikaa. Jos töiden jälkeen mennään kotiin ja huolehditaan lapsista, maksetaan laskuja ja suunnitellaan päivällistä, tarvittua toipumista ei ehkä saada. Rentoutuminen vaihtelee henkilöstä toiseen, ja tärkeää onkin löytää itselle sopiva muoto. Se voi esimerkiksi olla treenaaminen, ystävien tapaaminen, television katseleminen, kirjan lukeminen, jokin harrastus tai muuta itseä miellyttävää.
Uni on toipumisen tärkein muoto. Unihäiriöt voivat altistaa enemmän stressille samalla, kun stressi usein on uniongelmien syy. Suosituksena on nukkua seitsemästä kahdeksaan tuntiin yössä. Tauottaminen on myös tärkeää.
Faktantarkistaja: Walter Osika, dosentti, Karoliinisen instituutin sosiaalisen kestävyyden keskuksen päällikkö. Sisätautien, kardiologian ja psykiatrian erikoislääkäri, Tukholman alueen ylilääkäri.
Muokattu viimeksi 9.1.2024