Traumaperäinen stressihäiriö, PTSD, voi tulla kenen tahansa osaksi milloin tahansa elämässä. Raiskaus, kiusaaminen tai vakavaan onnettomuuteen joutuminen voi laukaista PTSD:n ja aiheuttaa suurta kärsimystä. Apua on kuitenkin saatavilla.
Traumaperäisen stressihäiriön saattaa saada, jos on ollut osallisena hengenvaarallisessa traumaattisessa tapahtumassa tai tapahtumassa, jonka on kokenut hengenvaaralliseksi itselleen tai jollekin toiselle. Traumaattinen tapahtuma saattoi merkitä, että itse tai joku muu loukkaantui vakavasti tai oli vaarassa loukkaantua vakavasti. Esimerkkeinä sellaisista tapahtumista ovat seksuaalinen väärinkäyttö, psyykkinen tai fyysinen pahoinpitely, kidutus, sota, pako, luonnonkatastrofit, ryöstö tai tapaturmat.
Traumaperäiselle stressihäiriölle on leimaavaa, että traumaattisen tapahtuman muistot koetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Henkilö voi saada itsepintaisia muistikuvia valveilla ollessaan ja painajaisia nukkuessaan. Hän jopa tuntea kokemansa tilanteen uudelleen, ja toimii samalla tapaa. Tapahtumasta muistuttaminen eri tavoin voi olla erittäin hankalaa, ja keho reagoi siihen tavallisesti hyvin voimakkaasti.
Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä välttelee mielellään traumasta muistuttavia aistivaikutelmia. Sellaisia ovat sekä muistoja laukaisevat seikat, kuten ajatukset ja tunteet, että fyysiset paikat, henkilöt, asiat tai keskustelut. PTSD:n saanut kokee voimakkaita kielteisiä tunteita ja ajatuksia. Iloiseksi ja osalliseksi tunteminen saattaa olla vaikeaa, ja voi tuntea olevansa eristyksissä muista ihmisistä. Keho on liioitellun valppaana. Hän voi tuntea olevansa jatkuvasti hermostunut, ja pelästyy sekä ärsyyntyy aiempaa helpommin. Voimakkaat vihanpurkaukset ovat mahdollisia, ja sekä keskittymiskyky että uni saattavat heikentyä.
Eräs PTSD:n muodoista aiheuttaa erityisiä dissosiatiivisia oireita. Tästä saa lisätietoja traumasta ja dissosiaatiosta.
PTSD voi merkitä vaikeuksia työstä tai opinnoista selviytymiselle. Se saattaa aiheuttaa vaikeuksia sosiaalisessa elämässä tai suhteissa muihin henkilöihin. PTSD:hen liittyy usein muita vaikeuksia ja oireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta, pitkäaikaista kipua, väärinkäyttöä ja fyysisiä sairauksia.
Trauma ei välttämättä johda PTSD:hen. Monet toipuvat hyvin vaikeista tapahtumista. Mutta jos traumaattisen stressin oireet eivät katoa ja häiritsevät elämää, yhteyttä kannattaa ottaa terveyskeskukseen tai psykiatriseen avohoitoon. Avun hakeminen ei ole milloinkaan liian myöhäistä, vaikka itse traumasta olisikin kulunut aikaa. Hyvän tuloksen tuovia hoitoja on tarjolla.
Perusteellinen selvitys on tarpeellinen PTSD-diagnoosin asettamiseksi. Tutkittavaa pyydetään vastaamaan haastattelukysymyksiin ja täyttämään erilaisia kyselylomakkeita, jotta hoitava taho voisi päättää, liittyvätkö vaivat PTSD:hen vai selittyvätkö ne paremmin jotenkin muuten.
Traumakeskeisen kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT) avulla voi traumaa ja muistikuvia käsitellä vaihe vaiheelta eri tavoin. Terapia opettaa hyödyllisiä strategioita sekä auttaa lopettamaan sellaisten tilanteiden välttelemisen, joiden käsittely on tarpeellista. Siten ahdistusreaktiot vähenevät, ja opitaan käsittelemään muistoja sekä kohentamaan vointia. Silmäliiketerapiassa (EMDR) käytetään silmäliikkeisiin perustuvaa tekniikkaa. Tutkittavalle tarjotaan mahdollisesti myös masennuslääkkeitä.
Faktantarkistaja: Marie Kanstrup, laillistettu psykologi ja lääketieteen tohtori Karoliinisessa yliopistollisessa sairaalassa ja Uppsalan yliopistossa.
Muokattu viimeksi 28.2.2024