Dissosiaatio voi laueta, kun liian vaikeasti käsiteltävissä olevat vaikutelmat ovat vallanneet mielen. Syynä on useimmiten traumaattinen stressi, ja se voi antaa monia erilaisia, toisinaan dramaattisia oireita. Hoitotahoilla voi olla vaikeuksia tulkita oireita, ja diagnoosin saaminen saattaa ottaa aikaa, mutta apua on saatavilla.
Dissosiaatio merkitsee jakautumista tai erottelua ja tarkoittaa, että keho pitää kokemukset ja toimet erillä tietoisuudesta. Se vaikuttaa muistiin, tunteisiin, käsityskykyyn, motoriikkaan, käyttäytymiseen ja identiteettiin sekä niiden toimintaan ja yhteistyöhön. Tila saattaa tuntua siltä kuin seisoisi itsensä ja kehonsa ulkopuolella. Ajankäsitys saattaa muuttua, ja kaikki tuntuu epätodelliselta ikään kuin unessa. Voi tulla lamaantuneeksi tai menettää muistin.
Dissosiaation tavallisimmat syyt ovat traumat ja traumaperäinen stressi. Se on kehon tapa saartaa kamalat ja häpeälliset kokemukset sekä muistot ahdistuksen ja epämiellyttävien tunteiden vähentämiseksi. Mutta jos saa toistuvia dissosiaatioita, saattaa se puolestaan tulla stressin lähteeksi.
Dissosiatiiviset oireet ja häiriöt kytkeytyvät usein vaikeisiin ja toistuviin traumaattisiin kokemuksiin. Jos esimerkiksi kasvuaikana on joutunut väärinkäytön kohteeksi, todistanut kansanmurhaa, kidutusta tai tullut raiskatuksi.
Diagnoosi saattaa sisältää sekä dissosiaation että PTSD:n mutta myös tunne-elämältään epävakaan persoonallisuushäiriön. Dissosiaatiota ilmenee myös muiden psyykkisten sairauksien yhteydessä kuten esimerkiksi skitsofreniassa, paniikkioireyhtymässä ja syömishäiriöissä.
Ehkä sairaanhoito on päätynyt erityisdiagnoosiin, kuten esimerkiksi dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön. Silloin henkilöllä on erilliset identiteetit tai persoonallisuustilat, jotka vuoroittain hallitsevat käyttäytymistä, eikä pysty muistamaan tärkeitä henkilökohtaisia tietoja.
Toinen dissosiatiivinen häiriö on dissosiatiivinen amnesia, joka etupäässä koskee muistinmenetystä. Jos on saanut depersonalisaatio- tai derealisaatiohäiriön, oireet koskevat havainnointia, toisin sanoen aistien tapaa vastaanottaa maailma. Henkilö voi tuntea olevansa irrallaan kehosta tai tietoisuudesta ja näkee itsensä ulkoapäin.
Oikean diagnoosin saaminen voi olla vaikeaa ja viedä aikaa. Jotta diagnoosi voitaisiin asettaa ja sulkea pois oireiden liittyminen johonkin ruumiilliseen sairauteen, on toteutettava perusteellisia lääketieteellisiä tutkimuksia. Sen jälkeen on tärkeää selvittää, miten oireet liittyvät muihin elämyksiin ja kokemuksiin, jotta apua voitaisiin antaa. Se tehdään usein yhdessä psykiatrisen hoidon kanssa.
Jos uskoo kärsivänsä dissosiaatiosta, voi kääntyä terveyskeskuksen tai yleispsykiatrian puoleen opastusta varten. Joskus dissosiatiivisten tilojen hoitoon hakeutuvat ihmiset ymmärretään väärin tai heitä epäillään. Mutta vaikka dissosiatiivisten oireiden ymmärtäminen voi olla haastavaa, on tärkeää muistaa, että apua on saatavilla. Se voi olla traumojen hoitoon kohdentavaa hoitoa tai lääkehoitoa.
Faktantarkistaja: Marie Kanstrup, laillistettu psykologi ja lääketieteen tohtori Karoliinisessa yliopistollisessa sairaalassa ja Uppsalan yliopistossa.
Muokattu viimeksi 28.2.2024