Tunteet herättävät tunteita

Jokaisella tunteella on tehtävänsä

Me ihmiset tunnemme asioita koko ajan. Tunteemme ovat luonnollisia reaktioita tilanteisiin ja tapahtumiin. Ne voivat tuntua kehossa, näyttäytyä ajatuksissamme ja ne voivat myös kuvastua toimintaimpulsseissa, toisin sanoa tämän hetken toiminnassamme.

Kaikki tunteemme ovat olemassa jostakin syystä, ja jokaisella tunteella on oma tehtävänsä. Tunteet haluavat meidän huomioivan jotakin ja toimivan eri tavoin. Pelästyessämme haluamme esimerkiksi paeta ja päästä turvaan. Jonkin uhatessa voi tuntea suuttumusta ja hyökkäyshalua päästäksemme vaarasta, ja jos menettää jonkun tai jotakin hyvin merkityksellistä suremme ja haluamme ehkä vetäytyä syrjään siksi, että menetystä on tarve surra.

Joskus tunteet hälyttävät vaikkei tarvitsekaan. Silloin voimme reagoida tavalla, joka ei auta meitä. Tunteet eivät ole hyviä tai huonoja, ne ovat mitä ovat, emmekä voi vaikuttaa siihen mitä tunnemme. Ongelmia syntyy, kun tunteet saavat meidät toimimaan tavalla, joka ei ole hyväksi meille. Silloin voi olla hyvä tutkia, mitä meissä tapahtuu ymmärtääksemme, miksi tunnemme siten kuin tunnemme.

Miksi tarvitsemme tunteita?

Tunteemme ovat sisäisiä oppaita. Tunteet kertovat meille jotakin ja lähettävät tarpeita koskevia merkkejä. Ne voivat toimia voimakkaana kannustimena ja motivoida tarpeelliseen muutokseen.

Jotkut tunteet kuten esimerkiksi kiukku ja häpeä ovat historiallisesti täyttäneet tärkeän tehtävän, koska ne ovat auttaneet meitä selviytymään. Reagoimalla suuttumuksella vaarallisessa tilanteessa jossa henki on ollut uhattuna, olemme voineet puolustautua, ja adrenaliini on auttanut meitä esimerkiksi juoksemaan paetessamme nopeammin. Häpeän tunteminen on ollut tärkeää sosiaalisissa yhteyksissä, jotta ymmärtäisimme sopimattoman käytöksemme ja tunne on auttanut meitä säilyttämään paikkamme ryhmässä.

Kehon merkkien tulkitseminen voi olla vaikeaa

Voimme pitää sisällämme tukahdutettuja ja löytämättömiä tunteita, joiden olemassaolosta emme ehkä ole tietoisia, mutta jotka vaikuttavat meihin.

Joskus tunteet voivat pesiytyä kehoon ja näkyä erilaisina oireina, kuten lihaskireytenä, vatsakipuna ja päänsärkynä. Kehon merkkien tunnistaminen ei ole itsestään selvää, eikä ole välttämättä myöskään selvää, että ne yhdistetään tunteisiin. Voi olla vaikeaa ja hämmentävää tulkita kehon tapahtumia, ja kuilu tunteiden ja niiden syiden välillä voi aiheuttaa ahdistusta.

Joillakin ihmisillä on vaikeampaa huomioida ja tulkita kehon tapahtumia ja kuvata sitä itselleen ja muille, esimerkiksi jos hänellä on autismi tai ADHD. Jos jollakulla on erityisiä vaikeuksia tunnistaa ja kuvata omia ja muiden tunteita, hänellä voi olla aleksitymia.

Voi myös olla niin, että joku kokee tuntemuksensa paljon voimakkaammin kuin muut. Se voi olla täysin ylivoimaista ja tuntua siltä, että on menettämässä oman itsensä hallinnan.

Tunteet herättävät tunteita

Ensimmäisenä koettavaa tunnetta, välittömänä reaktiona kohtaamaansa, voidaan kutsua ensisijaiseksi tunteeksi. Se voi joskus haihtua niin pian, että sitä tuskin huomaa. Reaktiona siihen tunteeseen voi saada toisen tunteen, joka on toissijainen. Voi esimerkiksi ensin pelästyä, sitten suuttua sen takia että pelästyi. Voi myös tulla surulliseksi ja hävetä sitä. Sekä ensi- että toissijaiset tunteet heräävät meissä koko ajan, mutta toissijaiset tunteet eivät aina ole niin avuliaita. Jos esimerkiksi usein reagoidaan suuttumalla surussa, ei ehkä saada tarpeellista tukea.

Ympäristö vaikuttaa

Jotkut tunnereaktioistamme voivat olla opittuja tai sosiaalisesti määräytyneitä. Kokemuksemme luovat mallin sille, miten tunnemme ja reagoimme eri tilanteissa. Myös meihin kohdistuvilla sosiaalisilla odotuksilla ja yhteiskunnallisilla normeilla on merkitystä. Jos on kasvanut ympäristössä, jossa ei saa olla surullinen, on ehkä oppinut koteloimaan juuri sen tunteen. Silloin suru ehkä sen sijaa näyttäytyy kiukkuna tai häpeänä.

Jos ympäristö usein arvioi tai lausuu mielipiteensä tunnereaktioista, tyrmää ne tai pitää niitä kohtuuttomina, vaarana on häpeäntunteet ja huonovointisuus.

Jäljitä tunne

Emme voi päättää sitä, mikä meitä odottaa elämässä. Emme voi myöskään kontrolloida, miten tulemme reagoimaan. Voi ehkä vaikuttaa tarkoituksettomalta pysytellä tunteessa, johon ei voi vaikuttaa tai tunteessa, joka on kiduttavan voimakas. Mutta monet kokevat, että kun he tekevät sen – pysähtyvät ja pyrkivät jäljittämään tunteen – tule helpommaksi ymmärtää, mikä heille on tärkeää. Siten on mahdollista jarruttaa vahingollisia yllykkeitä, ja voimakkaat tunteet eivät pelota yhtä paljon. Voi olla hyvä aloittaa siitä, mikä tuntuu hallittavalta, eikä innosta liikaa.

Noteeraa. Jos sopii, yritä noteerata vain tunne. Anna vain tuntua hetken siltä kuin tuntuu tekemättä siitä arviota.

Tuntuuko kehossa joltakin? Yritä selvittää, missä tunne antaa merkin itsestään ja miltä se tuntuu. Ehkä jaloissa kihelmöi, hartiat jännittyvät tai pää tuntuu raskaalta. Jos ei tunnu miltään erityiseltä, noteeraa se vain.

Millaisia ajatuksia tulee? Kuvaile niitä tuomitsematta tai arvioimatta: ”Nyt saan päähäni ajatuksen, että …”

Impulssitarkistus. Mikä on ensimmäinen impulssi? Jos joku on epämiellyttävä, haluaa ehkä sanoa ”mikä idiootti!” vaikkei sanokaan sitä ääneen.

Ymmärrä itseäsi. Mitä itse sanoisit ystävälle samassa tilanteessa?

Mitä haluat ja mitä tarvitset? Mikä hetkessä on tärkeää? Mikä olisi avuksi?

Seiso omalla puolellasi. Joskus ei pysty muuttamaan sitä mikä on. Noteeraa se. Katso onko mahdollista hellittää, kääntää huomio muualle tai saada tukea joltakulta.

Faktantarkistaja: Axel Nordin, laillistettu psykologi.

Muokattu viimeksi 10.6.2024