Jos ajattelee paljon ruokaa ja painoa, ja itsetunto on vahvasti sidoksissa kehoon liittyvään tyytyväisyyteen voimme puhua syömishäiriöstä. Syömishäiriöt ovat tavallisimpia nuorilla tytöillä, mutta syömishäiriön voi saada iästä, vartalotyypistä tai sukupuolesta riippumatta. Kaikki syömishäiriöt vahingoittavat kehoa ja ovat destruktiivisia itsetunnolle ja psyykkiselle voinnille. Hoito auttaa irti syömishäiriöstä.
Syömishäiriötä sairastavat ovat usein ankaria ja tuomitsevia itseään kohtaan. Tavallisesti syömistapaa ja ulkonäköä hävetään. Sairastunut välttää ateriointia muiden kanssa, hyppää usein aterioiden yli ja ajattelee hyvin paljon ruokaa, painoa ja ulkonäköä. Ajatukset joka hetki tehtävistä asioista voivat olla hankalia ja viedä paljon voimaa ja energiaa. Se voi johtaa ahdistukseen ja valtavaan yksinäisyydentunteeseen.
Saattaa tuntua siltä kuin suurin osa elämästä pyörii ruoan, häpeän ja kontrollin ympärillä. Ajatuksena ehkä on, että asiat on tehtävä määrätyllä tavalla, sillä muuten ahdistuu. Keskittyminen ja nukkuminen vaikeutuvat yleensä. Ajan mittaan sairastuneesta tulee alakuloinen tai masentunut.
Syömishäiriöitä on montaa eri tyyppiä, ja ne voivat ilmetä eri tavoin. Syömishäiriössä ei ole kysymys ulkonäöstä tai painosta vaan tunteista ja ajatuksista
Joskus ajatukset vartalon muuttamisesta ovat riittävät, mutta jos kehoa aletaan valvoa eri toimien avulla, kysymyksessä voi olla syömishäiriö. Ihmiset saattavat esimerkiksi mennä liian pitkälle halutessaan syödä terveellisesti tai harrastaa liikuntaa ja kehittävätkin sen sijaan epäterveellisen käyttäytymisen. Voi myös käydä niin, että hypätään säännöllisesti aterioiden yli tai syödään yksin suuria ruokamääriä. Ruoka, ateriointi ja paino valtaavat suuren tilan ajatuksissa ja elämässä.
Syömishäiriöt on tavallista jakaa seuraaviin ryhmiin:
Anoreksia, joka merkitsee, että paino halutaan pitää mahdollisimman alhaisena ja että energian saanti on niin alhainen, että keho näkee nälkää.
Bulimia, joka merkitsee suuren ruokamäärän ahmimista lyhyessä ajassa. Ahmija kokee, ettei pysty hallitsemaan syömistä. Jälkikäteen syödystä yritetään päästä eroon esimerkiksi aiheuttamalla oksentamista, väärinkäyttämällä ulostuslääkkeitä tai liikkumalla liiallisesti.
Ahmimishäiriö, jossa ruokaa ahmitaan. Erona bulimiaan on, ettei jälkikäteen pyritä pääsemään eroon syödystä.
Myös vähintään yhtä vakavia muita syömishäiriöitä on myös olemassa. Esimerkkinä mainittakoon ARFID, joka on lyhenne englanninkielisistä sanoista avoidant/restrictive food intake disorder, ja merkitsee syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriötä. Se merkitsee useimpien ruokalajien välttämistä ja vain joidenkin harvojen, erityisesti valittujen ravintoaineiden syömistä. Siinä ei ole kysymys painonpudotuksesta tai lihomisen välttämisestä, vaan erilaisiin ruokiin ja juomiin kohdistuvasta vastenmielisyydestä. ARFID on tavallisinta lapsilla, mutta saattaa esiintyä muussakin iässä.
Syömishäiriöksi lasketaan myös ortoreksia. Silloin treenataan pakonomaisesti samalla, kun noudatetaan ankaraa ruokavaliota. Jollei saa treenata niin kuin haluaa, voi tuntea voimakasta ahdistusta. Ortoreksia ei ole oma diagnoosi, vaan diagnoosiksi voidaan sen sijaan asettaa anoreksia, pakko-oireinen häiriö (OCD) tai ahdistusoireyhtymä.
Syömishäiriön kehittymisen takana on monia eri syitä. Ne voivat liittyä henkilökohtaisiin seikkoihin kuten surun tai kiukun kaltaisten tunteiden käsittelyyn tai ihmissuhteisiin, mutta ne voivat myös olla reaktio siihen, miten yhteiskunta arvostaa ruokaa, valvontaa ja ulkonäköä.
Täydelliseen ulkonäköön ja tahrattomaan elämään kohdistuvat vaatimukset voivat tuntua mahdottomilta, kun elämme kulutuksellisessa yltäkylläisyydessä, jossa meidän odotetaan hallitsevan tarpeitamme ja tunteitamme. Häiriö voi saada alkunsa valvontatarpeesta, jossa yritetään ohjata syömistä. Ajan mittaan valvontatarve siirtyy johtoon.
Syömishäiriöt voivat vahingoittaa vakavasti sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä, ja ne on otettava vakavasti. Jos uskoo syömishäiriön kehittyneen, ei saa odottaa, vaan apua on haettava heti. Mitä aiemmin apua saa, sitä parempi. Syömishäiriöihin on saatavilla auttavaa hoitoa.
Hoidon avulla syömishäiriöistä pääsee irti. Tarjolla on monia eri hoitomuotoja, kuten keskusteluterapiaa ja lääkitystä. Joskus saatetaan tarvita sekä terapiaa että lääkitystä.
Syömishäiriötä epäiltäessä apua haetaan sairaanhoidon piiristä. Jos omatoiminen yhteyden ottaminen tuntuu vaikealta, voi pyytää jotakuta mukaansa. Verkkosivu 1177.se antaa tietoja, mistä hoitoa saa eri puolilla maata. Verkkosivut antavat myös hoitoa koskevia tietoja.
Jos olo on niin huono, että harkitaan itsemurhaa, ei saa odottaa vaan pitää välittömästi hakeutua psykiatriselle akuuttivastaanotolle tai soittaa numeroon 112.
Monet aiemmin syömishäiriötä sairastaneet ovat tulleet terveiksi. Huonovointisuuden tunnustaminen ja avun hakeminen ei ole heikkouden tai epäonnistumisen merkki, pikemminkin päinvastoin. Se on keino antaa itselleen mahdollisuus parempaan vointiin.
Faktantarkistaja: David Clinton, Karoliinisen instituutin dosentti, psykologi, psykoterapeutti ja psykoanalyytikko.
Muokattu viimeksi 31.1.2024