Skitsoaffektiivinen häiriö
Skitsoaffektiivista häiriötä leimaavat sekä psykoosit että jaksot, jolloin mieliala muuttuu voimakkaasti. Se voi olla hämmentävää ja dramaattista ja merkitä myös suuria riskejä, jollei apua saada.
Mikä skitsoaffektiivinen häiriö on?
Skitsoaffektiivinen häiriö voidaan nähdä skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön välimuotona. Se merkitsee sekä masennuskausia, jolloin mieliala on hyvin alakuloinen ja aktiivisuustaso voimakkaasti alentunut että voimakkaasti riehakkaita maniajaksoja, jolloin aktiivisuus on huomattavasti tavallista korkeammalla.
Sairausjaksojen välillä on kausia, jolloin mieliala on normaali ilman voimakkaita tunteita. Erona kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on, että sairastuneella saattaa myös normaaleina mielialakausina imetä oireita, jotka muistuttavat skitsofreniaa, kuten esimerkiksi harhaluuloja ja aistiharhoja.
Miten se vaikuttaa elämään?
Sairauskausina saattaa ilmetä psykooseja. Lääke- ja sairaalahoito, ainakin lyhyehköinä kausina, on usein tarpeellista. Sairauskaudet voivat olla jopa kuukausien pituisia, mutta yleensä lääkehoito auttaa. Ehkäisevä lääkehoito voi myös vähentää uusien sairausjaksojen riskiä siten, että normaali elämä mahdollistuu.
Paraneeko siitä?
Sairauden kulku voi olla vammauttavaa ja jättää syviä jälkiä. Mutta kukaan ei ole yksin, ja apua on saatavilla. Mitä enemmän sairautta koskevia tietoja on, sitä paremmin sitä pystyy käsittelemään.
Hoitoon on hakeuduttava, jos epäillään psykoosioireita ja voimakkaita muutoksia mielialassa. Yhteyttä otetaan terveyskeskukseen tai nuorten tai aikuisten psykiatriseen klinikkaan. Yritys selviytyä omin päin voi merkitä riskejä sekä itselle että ympäristölle, ja hyvän avun saaminen on siksi tärkeää.
Diagnoosi ja hoito
Diagnoosin asettaminen voi viedä aikaa. Se riippuu ennen kaikkea vaikeudesta erottaa skitsoaffektiivinen häiriö kasisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Oikea diagnoosi on kuitenkin tärkeä, koska eri tilat vaativat erilaista hoitoa.
Kun diagnoosi on vahvistettu, hoito voi koostua antipsykoottisesta lääkityksestä yhdessä mielialaa vakauttavan lääkkeen, kuten litiumin, kanssa. Se toimii yleensä hyvin ja vähentää uusiutumisriskiä. Koska sairaus on krooninen, myös hoito on pitkäaikaista. Myös tukikeskustelut ja psykoterapia auttavat ymmärtämään sairautta ja sen käsittelemistä.
Faktantarkistaja: Mikael Landén, psykiatrian professori ja yliopistollisen sairaalan ylilääkäri.
Muokattu viimeksi 17.1.2024