Kaikki ihmiset voivat joskus saada pakonomaisia ajatuksia ja ideoita. Joku voi tarkistaa useita kertoja, ettei hella ole päällä, toinen välttelee jätevesikaivoja tai tarkistaa kahdesti, että ovi on lukittu. Mutta kun pakkoajatukset ja -toiminnot estävät elämästä elämäänsä, puhumme pakko-oireista.
Pakko-oireisiin liittyvät pakkoajatukset voivat luoda ahdistusta, epämiellyttävää oloa tai ällötystä. Pakkoajatukset ovat usein tunkeilevia ja epämieluisia. Ajatukset voivat käsitellä sitä, että itselle tai läheiselle käy huonosti tai että sattuu vahingoittamaan jotakuta. Pakkoajatukset voivat tavallisesti liittyä myös tartuntaan, sairauksiin, seksuaalisuuteen tai johonkin tulevaan kauheuteen. Ajatukset alkavat usein sanoilla ”entä jos …”
Ahdistuksen lievittämiseksi pakkoajatusten yhteydessä tehdään niin kutsuttuja pakkotoimintoja. Henkilö saattaa esimeriksi kokea, että hänen on tehtävä jotakin määrätyllä tavalla välttääkseen, että mielletty asia tapahtuu todellisuudessa. Pakkotoiminto on useimmiten toistuvaa käyttäytymistä tai ajatuksellisia toimintoja. Henkilö saattaa voimakkaasti tuntea jonkin asian olevan pielessä, ja siihen on puututtava suorittamalla toiminto useita kertoja, kunnes se tuntuu olevan oikein.
Tavallisia pakkotoimintoja ovat toistuva peseytyminen, asioiden kertaaminen itselleen mantrana, asioiden jatkuva tarkistus tai kaksoistarkistus, laskeminen ja määrätyllä tavalla lajitteleminen tai säästäminen.
Pakkoajatukset ja -toiminnot voivat antaa tilapäisen helpotuksen, mutta ajan myötä pakkotoiminnon lopettaminen vaikeutuu. Sen suorittaminen voi myös viedä enemmän aikaa.
Pakko-oireisen häiriön toinen nimi on OCD, joka on englanninkielinen lyhenne sanoista obsessive compulsive disorder.
Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivällä on usein voimakas tarkistus- ja rutiinitarve. Yleensä ajatuksia ja käyttäytymistä hävetään ja vetäydytään siksi syrjään. Ajatukset ja tarkistukset voivat viedä niin suuren tilan, että henkilö usein myöhästyy tai ei pääse lähtemään kotoaan, kun pitäisi tehdä jotakin. Jos pesee itseään paljon, voi saada haavoja ja punoitusta käsiin.
Jos pakkoajatukset ja -toiminnot vaikuttavat arkielämään, on tärkeä hakeutua hoitoon – apua on saatavilla!
Aloita ottamalla yhteyttä terveyskeskukseen tai psykiatriseen klinikkaan. Alle 18-vuotiaat voivat ottaa yhteyttä nuorisovastaanottoon, kouluterveydenhoitoon tai bup-vastaanottoon. Avun hakeminen voi helpottua, jos joku läheinen kannustaa ja tukee sitä. Jos vointi pakkoajatusten takia on niin huono, ettei jaksa pitempään, ota heti yhteyttä psykiatriseen akuuttiklinikkaan tai akuuttivastaanottoon.
Pakko-oireisen häiriön hoito saattaa merkitä psykoterapiaa, lääkehoitoa tai molempia yhdessä. Kognitiivinen käyttäytymisterapia, KKT, on antanut hyviä tuloksia. Siinä kohdataan epämiellyttävät asiat askel askeleelta ja vastustetaan pakkoajatuksia, jotta ahdistus vähenisi pitemmän päälle. Myös rentoutusharjoitukset ja liikunta voivat auttaa.
Faktantarkistaja: Jacqueline Levi, laillistettu psykologi, Psykologpartners.
Muokattu viimeksi 13.2.2024