Millaista on olla tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus?
EPH-henkilöillä on usein vaikea käsitellä yksinäisyyden, ahdistuksen tai vihan tunteita. On tavallista vahingoittaa itseään eri tavoin, joko fyysisesti tai psyykkisesti. EPH-henkilöllä voi välillä olla kohtalainen itseluottamus, mutta hän voi seuraavassa hetkessä vajota syvään itseinhoon. Monet EPH-henkilöt kokevat myös epävarmuutta minäkuvastaan, ja heillä on identiteettiongelmia.
Heillä voi olla vaikeuksia tuntea luottamusta ja turvallisuutta lähisuhteissaan. EPH-henkilöillä on usein taipumusta häilyä läheisimpien ihmisten ihailun ja halveksunnan välillä. Sellaiset tunteet voivat saada hänet tuntemaan itsensä hyvin yksinäiseksi. On tärkeää muistaa, että on monia muita, jotka ymmärtävät ja voivat tarjota apua.
Mistä tiedän, onko minulla EPH?
EPH esiintyy eri tavoin tilanteesta ja yhteydestä riippuen. DSM-5*-diagnoosiluokituksen mukaan vähintään viiden alla olevista oireista on täytyttävä:
Erojen välttely. EPH-henkilö tekee kaikkensa välttääkseen tulemasta hylätyksi, oli uhka sitten todellinen tai kuviteltu.
Epävakaat ja intensiiviset suhteet. EPH-henkilöllä on syvästi häilyvien ihmissuhteiden malli, joissa jotakuta ihannoidaan jossakin vaiheessa ja sitten yhtäkkiä väheksytään saman henkilön arvoa.
Identiteettihäiriö. Taukoamaton minäkuvaa ja identiteettiä koskeva epävarmuus, jolloin kuva itsestä muuttuu usein.
Impulsiivisuus. Impulsiivinen toiminta, joka voi olla itselle vahingollinen vähintään kahdella eri alueella (esimerkiksi rahojen, seksin tai huumeiden osalta).
Suisidaalinen käyttäytyminen. Ilmaistu tai osoitettu halu riistää itseltä henki, vahingoittaa itseään tahallisesti tai aiempi itsemurhayritys.
Tunneperäinen tasapainottomuus. Huomattava taipumus mielialavaihteluun. Voimakas ahdistuksen, ärtymyksen tai surun tunne, joka kestää yleensä muutaman tunnin ja harvoin muutamaa päivää kauemmin.
Krooniset tyhjyyden tuntemukset. Usein ilmenevä tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne.
Suuttuneisuusongelmat. Vaikeus hillitä suuttumusta. Se voi ilmetä toistuvana kiukkuna tai pitkittyneenä ärtymyksenä.
Paranoidit tai dissosiatiiviset oireet. Ohimenevät, stressiperäiset vainoharhaiset ajatukset tai vakavat dissosiatiiviset oireet, kuten tunne siitä, että on erossa itsestään.
Vaikka tällaiset oireet tunnistetaan, ei ole varmaa, että kysymys on EPH:sta. Jos halutaan selvittää, onko kysymys EPH:sta, on saatava ammattilaisen arvio. Sen johdosta on tärkeää varmistaa, ettei oireiden takana piile muita syitä.
Mistä EPH johtuu?
Monilla EPH-henkilöillä on ollut hyvin traumaattiset tai kaoottiset kasvuolot. Jotkut ovat joutuneet hyväksikäytetyiksi. Mutta myös henkilöt, joilla on ollut turvalliset kasvuolot ilman selkeitä traumoja, voivat saada EPH:n. EPH:n takana voi olla perinnöllisten, psykologisten ja ympäristöperäisten tekijöiden yhdistelmä.
Millaista apua voi saada?
EPH:ta voidaan hoitaa psykoterapialla, joko ryhmissä tai yksilöllisesti. Monet eri terapiamuodot ovat osoittaneet auttavan EPH:n hoidossa, kuten esimerkiksi dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) ja mentalisaatioon perustuva terapia (MPT). Omavalintainen sairaalahoito kriisi-interventiona on osoittautunut arvostetuksi tueksi ylivoimaisten tilanteiden käsittelemisessä. Oireita voidaan myös lievittää lääkehoidolla.
Jokaisella on oikeus saada tietoa käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista sekä oikeus osallistua hoitosuunnitelman laatimiseen. Motivaatio ja luottamus hoitotahoa kohtaan on tärkeää.
Tila paranee usein
Ei ole epätavallista, että EPH-henkilöillä on myös muita diagnooseja, kuten esimerkiksi ADHD tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kuten näidenkin diagnoosien kohdalla, elämä kohentuu usein ajan myötä, kun henkilö oppii ymmärtämään itseään paremmin ja pystyy välittämään tarpeensa ympärillä oleville ihmisille hyvinvoinnin kohentamiseksi.
Faktantarkistaja: Joachim Eckerström, Karoliinisen instituutin psykiatrian tutkija.
Muokattu viimeksi 12.12.2023
* DSM-5, Diagnostic and statistical manual of mental disorders, viides painos.