Tietokonepelien pelaaminen tai gaming voi olla hauska vapaa-ajanharrastus. Mutta jos pelaaminen vie niin paljon aikaa, että se aiheuttaa ongelmia arkielämässä ja vaikuttaa kielteisesti ihmissuhteisiin, kysymys saattaa olla digipeliriippuvuudesta. Silloin on tärkeää saada apua.
Digipeliriippuvalla on vaikeuksia hallita pelaamisen määrää, ja hänen on ehkä pelattava yhä enemmän ja enemmän ennen kuin tyytyväisyys saavutetaan. Pelaajalla on ongelmia siinä, miten usein ja miten kauan peliin käytetään aikaa, ja hän saattaa huomata, että peli ottaa vallan, ja sitä on vaikea lopettaa. Digipeleistä riippuvaisen kohdalla on myös tavallista, että se johtaa kielteisiin seurauksiin arkielämässä, kuten koulusta lintsaamiseen tai pelaamisen asettamiseen vapaa-ajantoimien tai kavereiden kanssa hengailemisen edelle.
Digipeliriippuvuus eroaa muusta peliriippuvuudesta. Siinä ei ole kysymys rahasta, vaan se muistuttaa aineriippuvuutta ja vaikuttaa hyvin kielteisesti elämään.
Maailman terveysjärjestö (WHO) on luokitellut digipeliriippuvuuden (gaming disorder) sairaudeksi vuodesta 2018 lähtien.
Kun pelaaminen kehittyy riippuvuudeksi, se johtaa kielteisiin seurauksiin elämässä. Pelaaminen voi luoda ongelmia perhesuhteissa ja johtaa tavallista useampiin riitoihin. Pelaaja ehkä lopettaa kanssakäymisen ystäviensä kanssa ja saa vaikeuksia selviytyä työstään tai opinnoistaan. Kun pelaaminen vie suurimman osan ajasta, se voi myös merkitä, ettei enää omistauduta muille tärkeille asioille. Pelaaja voi ärsyyntyä herkemmin ja olla huonotuulinen, ellei hän saa pelata. Vuorokausi on ehkä kääntynyt ylösalaisin, hän istuu pelaamassa öisin, eikä enää saa riittävästi unta.
Henkilöstä toiseen vaihtelee se, kuka kehittää digipeliriippuvuuden ja miksi. Hänellä voi esimerkiksi olla vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä tai hän tuntee olonsa yksinäiseksi. Pelaaminen voi mahdollistaa yhteydenpidon muiden kanssa. Elämässä saattaa olla meneillään rankka ajanjakso tai takana on vaikeita tapahtumia. Silloin pelaaminen voi olla tapa käsitellä vaikeita tunteita.
Jos pelaajalla on autismi, ADHD tai mielenterveysongelmia, hän saattaa helpommin jumittua digipelaamiseen. Pelit on suunniteltu houkuttelemaan pelaamisen jatkamista, ja me ihmiset eroamme toisistamme siinä, miten pystymme vastustamaan impulssia pelata yhä enemmän. Jotkut ihmiset juuttuvat siis helpommin ongelmalliseen pelaamiseen muihin verrattuna.
Jos digipeliriippuvuutta epäillään, on tärkeää saada apua pelaamisen katkaisemiseen hyvinvoinnin kohentamiseksi.
Faktantarkistaja: Lisa Thorell, kehityspsykologian professori, Karoliinisen instituutin kliinisen neurotieteen laitos .
Muokattu viimeksi 30.4.2024