Monilla ihmisillä voi olla kohdentamis- ja keskittymisvaikeuksia, ja he voivat tuntea itsensä ajoittain levottomiksi. ADHD ei häviä minnekään. Se voi vaikuttaa paljon arkielämään. Se voi johtaa myös selviytymisvaikeuksiin koulussa ja työssä. Monenlaista tukea ja apua on kuitenkin saatavilla.
ADHD on neuropsykologinen toimintarajoite. Se ei ole sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa, vaan merkitsee ettei toiminta vastaa useimpien ihmisten odotuksia. Se voi johtaa erilaisiin arkielämän vaikeuksiin. Huomion kohdentaminen ja ohjaaminen voi esimerkiksi olla hankalaa. Päässä voi samanaikaisesti pyöriä monia eri ajatuksia, ja impulssien hallinta sekä tarpeettomien ympäristön vaikutelmien karsiminen voi olla vaikeaa. Monilla, joilla on ADHD, on myös voimakas liikunnan ja virikkeiden tarve.
ADHD seuraa ja vaikuttaa koko elämän ajan. Vaikeudet ja niiden ilmenemismuodot voivat vaihdella eri aikakausina. Ne voivat myös vaihdella tilanteesta riippuen. Vaikeudet voivat lisääntyä elämän tärkeissä tapahtumissa kuten lapsen syntymisen yhteydessä, vaihdevuosien aikana, eläköidyttäessä tai jonkun läheisen, kuten esimerkiksi elämänkumppanin menehtyessä.
Kaikilla, joilla on ADHD, ei ole samoja vaikeuksia, vaan ne vaihtelevat henkilöstä toiseen. Persoonallisuus, temperamentti, ominaisuudet, arvot ja harrastukset vaikuttavat myös olemukseen ja toimintaan. Sukupuolinen suuntautuminen yhdessä yhteiskunnan normien tuomien odotusten kanssa voivat myös vaikuttaa. Ei tiedetä varmuudella, mistä ADHD johtuu, mutta perintötekijöillä tiedetään olevan suuri merkitys.
ADHD:n muodot vaihtelevat. Kirjaimet ADHD tulevat englannin kielen sanoista attention deficit hyperactivity disorder, jotka merkitsevät kehityksellistä neuropsykiatrista oirekuvaa. Mutta kaikki, joilla on ADHD, eivät ole yliaktiivisia.
ADHD:n tavallisin muoto on keskittymisvaikeus, impulssien hillintävaikeus ja ylivilkkaus. Jos jollakin on keskittymis- ja kohdentamisvaikeuksia, muttei ylivilkkautta vaan pikemminkin muita alhaisempi aktiviteettitaso, sitä kutsutaan ADHD:ksi tai ADD:ksi. Kolmas muoto käsittää vain ylivilkkauden ja impulsiivisuuden. Sitä esiintyy tavallisemmin pikkulapsilla, ja se joko katoaa tai muuttuu myöhemmin ADHD:n yhdistetyksi muodoksi.
Monet ADHD-diagnoosin saaneet ovat saaneet myös autismikirjon diagnoosin. Tavallisesti henkilöllä on samaan aikaan myös muita toimintarajoitteita tai sairauksia. Tavallista on ahdistus, masennus, stressi ja väärinkäyttö.
Tytöt ja naiset saavat usein ADHD-diagnoosin myöhemmin kuin pojat ja miehet.
Ajoista ja tavaroista huolehtiminen voi olla vaikeaa. Vaikutelmia voi olla myös vaikeaa lajitella, koska kaikki kuullaan ja huomataan yhtä lailla. Pitkät ja monimutkaiset ohjeet ja asioiden käynnistäminen eivät myöskään ole yhtä helppoja kuin ihmisille, joilla ei ole ADHD:tä. Myös tekemisten päättäminen voi olla vaikeaa.
ADHD-ihmiset ovat usein muita levottomampia. Levottomuus ilmenee eri tavoin. Joillakin on vaikeuksia istua aloillaan, kun taas toiset kokevat sisäistä levottomuutta. Monet ADHD-ihmiset ovat taipuvaisia haaveilemaan ja ajattelemaan aivan muita asioita kuin mitä heillä on edessään esimerkiksi tunneilla, luennoilla ja kokouksissa. ADHD-ihmiset saavat ponnistella paljon pystyäkseen keskittymään. Siten väsyy paljon. Se voi vaikuttaa myös itsetuntoon ja mielialaan.
Mitä suurempia vaatimuksia henkilöön kohdistuu, sitä suuremmaksi esteeksi ADHD saatetaan kokea. Jos toimintaa ei pystytä ohjaamaan tai valvomaan, se voi johtaa väärinkäsityksiin ja turhautumiseen. Se voi myös johtaa selkkauksiin ympäröivien ihmisten kanssa. Toimintarajoitteeseen vaikuttavat ympäristö, asetettavat vaatimukset ja saatu tuki. Jos koulua tai työpaikkaa ei mukauteta tarpeisiin, se voi aiheuttaa ylimääräisiä vaikeuksia. Monet ADHD-henkilöt ovat kokeneet ympäristön kohtelevan heitä huonosti. On tärkeää muistaa, että usein kysymys on tietämättömyydestä.
Jos ADHD:tä epäillään, yhteyttä otetaan terveyskeskukseen tai psykiatriseen vastaanottoon. Siellä autetaan arvioimaan, onko kysymys ADHD:stä. Ensimmäisen arvion tekee lääkäri tai psykologi. Sitä seuraa arviointi, joka osoittaa, onko kysymyksessä ADHD vai ei.
ADHD-diagnoosin saaminen voi olla suuri apu, koska siten oppii enemmän henkilön toimintamalleista. Tarjolla on myös mukautuksia ja apuvälineitä, jotka auttavat selviytymään koulusta, työstä tai muista arkielämässä vaikeiksi koetuista asioista. ADHD-oireita lievittäviä lääkkeitä on myös saatavilla. Usein tarjotaan myös kursseja, joilla oppii enemmän ADHD:stä. Myös omaiset voivat osallistua niihin.
ADHD-diagnoosin saanut tarvitsee usein hyvin jäsenneltyä arkea ja apua siihen. Vaatimuksia, odotuksia ja ympäristöä on tarpeellista mukauttaa stressin ja ylirasituksen välttämiseksi.
Faktantarkistaja: Taina Lehtonen, filosofian tohtori, laillistettu psykologi, neuropsykologian erikoislääkäri.
Muokattu viimeksi 15.1.2024
Riksförbundet Attention antaa lisätietoja henkilöille, joilla on neuropsykiatrisia toimintarajoitteita, heidän omaisilleen ja työssä käyville.